Pääsiäisherkuttelua ja vähän enemmänkin

Musta olis kauheen mukavaa aloittaa tää postaus kertomalla miten oon järkeillyt kaikki syömiseni, pysynyt jopa pääsiäisen ruodussa, ja varsinkin arjen siinä sivussa. Olenhan mä ennenkin niin tehnyt. Tällä kertaa ei mennyt niin kuin elokuvissa.

Kärjistelemättä viimeiset pari viikkoa on mennyt ihan reisille. Jatkuva herkuttelu on ottanut valtaa, enkä ole pystynyt kontrolloimaan syömisiäni. Olen pistänyt suuhuni mitä huvittaa, ja välillä herännyt todellisuuteen, mutta silti jatkanut. Vihreitä ei lautasella ole näkynyt. Sen sijaan ne on vaihtunut hiilareihin. Kahvin kyljestä löytynyt harva se päivä pullaa. Suklaamunia ja irtosuklaita ollut tarjolla, eksynyt myös omaan kouraan. Leipää on kulunut. Missäköhän se itsehillintä taas luuraa.

Nyt kuitenkin päätin, että mättäily saa loppua, koska puntari näyttää jo +2kg! Siitäis sain. Lisäksi olo on turvonnut ja iso, eikä jaksaisi tehdäkään juuri mitään. Entinen energinen itseni takaisin, kiitos.

Tällä viikolla olen päättänyt liikkua jokainen päivä. Ma lenkillä, eilen rullaluistelemassa, tänään aamusalilla sopivasti ennen iltavuoroa. Jes! Heivasin pullat pakkaseen, ja pääsiäisherkutkin alkaa pikkuhiljaa huveta. Ottaahan se kuulaan, kun vaivalla saanut kiloja pois, ja ne tuleekin takaisin. Niin helpolla.

Nyt vedän itseni taas ruotuun, että päästään joskus siihen 70kg!!

-Hoo.

-15kg!

Pitihän tästä jo kirjoitellakin viime viikolla. Paino on pysytellyt hienosti alle 80-kymppisten, ja tovi sitten sain todeta sen olevan sen verran, että saa tuuletella -15kg! Eipä olisi tämä pää sitä uskonut viime joulun aikaan, kun paino vaan junnasi paikoillaan. Kyllä sieltä peilistä alkaa pikkuhiljaa kurkkimaan kevyempi ihminen kuin viime kesänä. :) Paino -15kg mittauksessa 75,4kg.

On paljon ristiriitaisia ajatuksia kuitenkin tästä kaikesta. Olen blokannut paljon isoksi jääneitä vaatteita vietäväksi pois. Olen ostanut jo joitain uusiakin vaatteita, ja iloinnut ja yrittänyt väkisin uskoa että voin uskaltaa kokeilla joistain jo M-kokoista. Alitajuntaisesti sitä vaan rahtaa ensimmäisenä sovituskoppiin kasan L-vaatteita, kunnes huomaa niiden olevan jopa löysiäkin. Voi sitä tunnetta, kun sai ensimmäisen koota pienemmän paidan ostaa!

Ja mitkä ne ristiriitaiset ajatukset sitten ovat? Esimerkiksi niitä, kun tuntuu, ettei mitään muutosta enää tapahdu. Kyllähän se paino pikkuhiljaa laskee, mutta miksi peilikuva ei enää muutu. Jep, onhan ne "isoimmat" läskit jo sulateltukin (sulateltavaa tottakai edelleen reilusti). Välistä se turhauttaa, kun tuntuu ettei mitään ulkonäöllisesti tapahdu, vaikka vaaka toista sanookin. Eipä niitä ihmeitä yhdessä yössä tapahdu, enkä päivittäin seisokkaan pällistelemässä peilin edessä mittanauhan kanssa. Tuntuu, että viimeisiä muutoksia itse huomannut joulun tienoilla. Turhia murheita varmaan, enkä murheiksi luokittelekaan, eiköhän niitä tuloksia ala taas joskus näkemään.

Mitä vaatteiden suhteen tulee, minulta on muuten jokusesti tivattu, onko koko vaatekaappi mennyt uusiksi? Ehei. Paljon käytän vielä entisiäkin vaatteita, muutamien uusien ohella. Eräs iso harmitus, kun ostin viime lokakuussa nin ihanan hupparin. No eiköhän sekin ole jo menettänyt muotoaan ja löystynyt. En silti luovu. Niin se kroppa vaan muuttuu..

-Hoo.