Pitihän tästä jo kirjoitellakin viime viikolla. Paino on pysytellyt hienosti alle 80-kymppisten, ja tovi sitten sain todeta sen olevan sen verran, että saa tuuletella -15kg! Eipä olisi tämä pää sitä uskonut viime joulun aikaan, kun paino vaan junnasi paikoillaan. Kyllä sieltä peilistä alkaa pikkuhiljaa kurkkimaan kevyempi ihminen kuin viime kesänä. :) Paino -15kg mittauksessa 75,4kg.
On paljon ristiriitaisia ajatuksia kuitenkin tästä kaikesta. Olen blokannut paljon isoksi jääneitä vaatteita vietäväksi pois. Olen ostanut jo joitain uusiakin vaatteita, ja iloinnut ja yrittänyt väkisin uskoa että voin uskaltaa kokeilla joistain jo M-kokoista. Alitajuntaisesti sitä vaan rahtaa ensimmäisenä sovituskoppiin kasan L-vaatteita, kunnes huomaa niiden olevan jopa löysiäkin. Voi sitä tunnetta, kun sai ensimmäisen koota pienemmän paidan ostaa!
Ja mitkä ne ristiriitaiset ajatukset sitten ovat? Esimerkiksi niitä, kun tuntuu, ettei mitään muutosta enää tapahdu. Kyllähän se paino pikkuhiljaa laskee, mutta miksi peilikuva ei enää muutu. Jep, onhan ne "isoimmat" läskit jo sulateltukin (sulateltavaa tottakai edelleen reilusti). Välistä se turhauttaa, kun tuntuu ettei mitään ulkonäöllisesti tapahdu, vaikka vaaka toista sanookin. Eipä niitä ihmeitä yhdessä yössä tapahdu, enkä päivittäin seisokkaan pällistelemässä peilin edessä mittanauhan kanssa. Tuntuu, että viimeisiä muutoksia itse huomannut joulun tienoilla. Turhia murheita varmaan, enkä murheiksi luokittelekaan, eiköhän niitä tuloksia ala taas joskus näkemään.
Mitä vaatteiden suhteen tulee, minulta on muuten jokusesti tivattu, onko koko vaatekaappi mennyt uusiksi? Ehei. Paljon käytän vielä entisiäkin vaatteita, muutamien uusien ohella. Eräs iso harmitus, kun ostin viime lokakuussa nin ihanan hupparin. No eiköhän sekin ole jo menettänyt muotoaan ja löystynyt. En silti luovu. Niin se kroppa vaan muuttuu..
-Hoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti