Otsikko kiteyttää olotilan paremmin kuin hyvin. Viimeinen viikko on mennyt niin reisille ruokailujen sekä liikuntojen suhteen. Liikkumiset on aika nollassa olleet jo aiemminkin, mutta että syödäkin on vielä pitänyt kuin sika. En tiedä mihin kaikki kontrolli on mennyt. Jotenkin sitä on antanut itselleen luvan vähän lipsua, kerran jos toisenkin, kun painoa on saanut mukavasti jo pudotettua. Vaan ei kuitenkaan tarpeeksi, enkä oikeasti haluaisi sallia itselleni jatkuvaa herkuttelua. Sitä saa mitä tilaa, paino on noussut viime viikosta reilun kilon. Jep, ei se niin paljoa ole, mutta ompa kuitenkin plussaa eikä miinusta.
Koko tämän viikon kotona on syöty päivittäin paljon hiilareita, niitä kun olen koittanut karsia sopivasti pois ruokavaliosta. En sysätä pois kokonaan, mutta vähentää, kokenut sen toimivaksi. Kotona on ollut jatkuvasti jotain hyvää tarjolla. Ja sitten se juhannuskin kaiken päälle. 2 päivää pelkkää mättöämistä. Alkoholia, grilliruokaa, sipsejä, kakkua.. Tänään ajattelin, että nyt saa luvan loppua tämä sikailu. Se päättikin vain jatkua. Käly kävi poikkeamassa, mukanaan makeaa piirakkaa. Illalla nälkä oli ehtinyt yltyä aikamoiseksi jälleen huonojen ruokarytmien seurauksena, ja miehen ehdotuksesta tilasimme pizzaa. Hounasin senkin alta aikayksikön, niin nopeasti että mahakin kipeytyi.
Välillä turhauttaa kaikki niin paljon, kun asiat ajautuu retuperälle ilman mitään kontrollia. Pitää kuitenkin muistutella itseään siitä, että esim. vuosi elopainoa oli reippaasti enemmän ja vaatekoko isompi, joten eteenpäin tässä koko ajan ollaan kuljettu ja pitää osata olla myös tyytyväinen siitä mitä on jo saavuttanut. Ei aina niin vaivattomasti ja nopeasti, mutta hitaasti ja varmasti. :) Alhaalta ei ole suunta kuin ylöspäin ja pikkuhiljaa toivottavasti kiloja alkaa taas tippumaan.
-Hoo.
