keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Liikuntalaiskuutta

Jotain otsikon tapaista koen tuntevani tällä hetkellä. Kesä on mitä parahinta aikaa ulkoilla ja liikkua. Liikuntamuodoistakin riittää varmasti jokaiselle jotakin, se oma ja mieluinen laji.

No mikä tässä mättää? Kuntosalijäsenyyteni on jälleen ohi, enkä jatkamaan pysty vielä moneen viikkoon. Kelit ulkona ovat olleet suurimmaksi osaksi mainioita. En siltikään saa itsestäni irti lähteä lenkille. Okei, tänään pakotin itseni sinne ja onneksi niin tein, tuntuihan se mukavalta kävellä auringon porottaessa. Aiemmin olen viimeksi käynyt lenkillä toukokuun alussa. Yli kuukausi sitten. On tainnut se lenkki-into kadota johonkin, vaikka kesää kohden uskoin sen kohisevan. Toisin kävi.

Nyt pitäisi saada itsestä irti taas enemmän. Ottaa taas kuvioihin sitä rullaluistelua ja perus lenkkeilyä. Kun ei sinne kuntosalillekaan pääse. Tavallaan olen löysännyt otettani laihdutuksen suhteen. Olen yrittänyt ylläpitää suhteellisen terveitä elämäntapoja, tosin liikkumista voisi olla enemmän viikossa. Onneksi arkiliikuntaa tulee töiden takia ylläpidettyä, thumbs up! Ompahan stressitaso ottanut laskusuuntaa, hyvä niin.


Osittain pelottaa ajatus, jos liikuntani alkaa hipoa minimitasoa, miten käy painonpudotuksen. Eikä sekään niin vaikka ei laskisikaan toistaiseksi, kunhan ei vaan nousisi. Siitä yritän pitää huolen. Se pelottaa, että pudotetut kilot alkavat pikkuhiljaa kohista takaisin.

Nyt yritän kartuttaa sitä liikuntamotivaatiota ja saada itseni kesäkeleihin liikkumaan! 

-Hoo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti