Kehitys loppuu tyytyväisyyteen

Kyseinen lause on pyörinyt mielessäni muutaman päivän aktiivisesti. Se pitää niin paikkaansa eikä sitä paremmin voisikaan kiteyttää.

Olen miettinyt, että olenko alitajuntaisesti jo luovuttanut. Sen painonpudotuksen suhteen. Enää ei ole pitkä matka, ollaan jo NIIN voiton puolella. Viimeiset kilot, joita on surullisenkuuluisaa tiputtaa. Olen viimeiset 4kk tapellut samaisen painon kanssa. Jopa nostanut sitä, vahingossa ja helposti.

Olenko luovuttanut? Nyt kun ollaan niin lähellä, miksi en taistele viimeisistä kiloista eroon? Otsikkoon viitaten en ole vielä tyytyväinen itseeni, mutta tarpeeksi tyytyväinen verrattuna parin vuoden takaiseen. Onko kehitys ja matka siksi alkanut tyssäämään?

Painoa on pudonnut kaikenkaikkiaan noin 25kg. Olen siksi antanut itselleni armoa syömisten ja liikuntojen suhteen. "Voin herkutella, kun olen niin ison urakan tehnyt." No tietysti toisinaan voinkin, mutta en jokapäivä. En kuten nyt. Miksi sitten teen niin? "Ei huvita treenata tänään, ei tarvitse kun painoa on pudonnut jo niin paljon." Näitähän riittää..

Viime postauksessa iloitsin arjen hyötyliikunnan lisäyksestä liittyen arkipyöräilyyn. Kestihän sitä muutaman päivän, kunnes tuli myrskyisiä kelejä, sateista ja kovaa tuulta. Jopa lunta!! Autolla siis taas kuljen. Odotan enemmän kuin mitään parempia ilmoja, niitä oikeita pyöräkelejä ja sitä että ulos viitsii mennä vapaaehtoisesti. On niin mahtavaa pyöräillä aamulla kouluun/töihin, tai ottaa päivän päätteeksi lenkki rullaluistimilla tai sillä pyörällä. Aurinko tule jo! ☀️

Viimeistään ilmojen parantuessa ja kunnon kevään koittaessa saan itsestäni irti sen energisen ja liikunnallisen puolen. Sitä odotellessa!

-Hoo.

Energiaa auringosta

En voi käsittää miten nopeasti aika kuluu! Juurihan vuosi vaihtui, ja nyt käydään jo kovaa vauhtia maaliskuuta! Uskomatonta. Onneksi aika kuluu, koska vihdoin kevät alkaa näyttämään merkkejään. Toki vielä on kylmiä ilmoja ja talvitakki käytössä, mutta useampana päivänä aurinko on paistanut. Tänään avasin pyöräilykauden, ja aamulla tuntui aika vilpoiselta hypätä pyörän selkään, mutta iltapäivällä kotiin polkiessa nautin vaan joka hetkestä kun sai rauhassa polkea auringon paistaessa. Ihanaa, ihana kevät!! 

Joka vuosi talven kylmyyksien ja pimeyden saapuessa vaivun johonkin talvihorroksen. Yleensä poistun silloin kotoa vain pakon vaatiessa ja muuten pysyn visusti sisällä. Onneksi siitä vuodenajasta aletaan olemaan voiton puolella. Kevään lähestyessä nousen taas jaloilleni ja olen hirmuisesti energisempi. Ilmat lämpenee, aurinko paistaa, luonto herää henkiin. Fillarin saa kaivaa kaapista, kevyempi takki riittää ulkona ja saa alkaa odottelemaan teiden harjausta ja rullaluistelukelejä! 

Viimeiset pari viikkoa on mennyt todella reisille. Syönyt olen mitä sattuu ja liikuntakin jäi lähes nollaan. Harmaina ilmoina en vaan saa itsestäni lähteä liikkumaan, ja silloin eniten rakastan kotona hengailua ja herkuttelua. Helposti se vaihe jää päälle.

Paino eilen aamulla 66,3kg. Isommissakin lukemissa ollaan jo käyty. Olen tiedostanut asian ja se on ahdistanut. En enää ikinä halua, että paino omasta syömisestä nousee entisiin lukuihin. Nyt on pientä kevät-dieettiä ilmassa, ja ruodussa pitäisi pysyä. Toivottavasti kelit on kohdillaan jatkossakin jotta voin kulkea pyörällä ja saada siinä arjen hyötyliikuntaa. 

Olen tänään jumpannut kotona tunnin, ja vielä houkuttaisi lähteä ulos ilmojen takia. Saa nähdä. Ensi kesän tavoite taitaa jäädä tätä menoa, kun itsehillintä on niin surkeaa. Yritys kova!

Kunnon kevättä odotellessa,

Hoo.

Oma keho asuntona

Ajattelin jakaa ajatuksiani omasta kehostani. Siitä kehosta jossa olen asunut 23 vuotta. Siitä joka on vuosien varrella muuttunut radikaalisti suuntaan jos toiseenkin. 

Lapsuudessa en kokenut ongelmia vartaloni suhteen. Positiivista sinänsä etten stressannut mistään tietystä vartalotyypistä, kun nykyaikana tuntuu että jo lapsetkin miettivät turhan paljon omaa vartaloaan. Sitä miltä se näyttää, ja miltä sen tulisi näyttää. Ja tähän vaikuttaa suuresti media. Omassa lapsuudessani olin siis normaalivartaloinen lapsi. Harrastin paljon ja monipuolisesti. Teini-iässä harrastukset (valitettavasti) jäivät, ja ainoa mikä jäi oli vararenkaat keskivartalolle. Opin kuitenkin teininä olemaan sujut vartaloni kanssa. Osasin luovasti peittää huonot kohtani ja tiedostin olevani hieman isokokoinen, mutta nielin asian ja ajattelin sen vain olevan näin.

Täysi-ikäsyyden aikoihin painoa oli kertynyt jo reippaasti ylimääräistä. Inhosin ja häpesin vartaloani, ja jatkoin itseni verhoilemista. Yleensä en edes ajatellut laihduttavani. Elin vain makeaa elämää kilojani kanssa. Muutamasti aloitin lenkkeilyn, mutta sitten se jäi pois. Myös kuntosalijäsenyyttä pidin samoihin aikoihin yllä, mutta en treenannut tavoitteellisesti. Kunhan tuli jotain sporttia tehtyä ja olo oli aina mahtava jälkeen. 

N. Puolitoista vuotta sitten joku vain napsahti. Päätin aloittaa uuden elämän ja päätin ettei tämä jää vain yritykseksi. Tämä tulee onnistumaan. Ja tällä tiellä ollaan tyytyväisenä edelleen. 

Painoa on tippunut reippaasti ja olemus on paljon pienempi kuin ennen. Miksi siltikään oma kroppa ei tunnu hyvältä paikalta asua? Johtuuko se mahasta, johon on jäänyt ylimääräistä ihoa roikkumaan? Vai takapuolesta, josta on lähtenyt täytteet? Vaiko kenties rinnoista joiden tilalle on ilmestynyt pienet nyssykät? Ehkä nämä kaikki yhdessä vaikuttavat siihen, ettei oma vartalo miellytä. 

Omasta vartalosta pitäisi oppia tykkäämään. Sitä pitäisi ehkä jopa rakastaa. Kaikkia niitä virheitäkin, mitä varsinkin oma silmä huomaa. Tämä on luultavasti pitkä prosessi, jotta opin pitämään omasta kehostani. Ja uskotella itselleen vaikka niin, että ne ylimääräiset roikkuvat isot ja arvet ovat muistoja matkastani pienempään kehoon sekä taisteluarpiani. 

-Hoo.t

Mitä kuuluu?

Viimeisestä tekstistä onkin jo aikaa. Mun piti aiemmin kirjoitella uudesta ruokavaliosta miten sen toteutus on toiminut, sekä sen mahdollisesta vaikutuksesta painoon. Suhteellisen hyvinhän se toimikin, ja toteutan sitä pääsääntöisesti edelleen. Ruokavalio on yksinkertainen ja sen noudattaminen ei ole haasteellista. Toisinaan ruoka-aikojen pitäminen normaaleina on tuonut pientä haastetta, ettei tauot venyisi liian pitkiksi. 

Sitten tuli muutamia illanviettoja, ja sen jälkeen joulu. Siitä alkoi hieman löysääminen ruokavaliossa. Liikunnatkin jäi vähemmälle. Sitten se joulu, jolloin päätin etten laske kaloreita (vaan syön niitä). Jouluna herkuttelin juoluruoalla monen monta päivää, ja muitakin jouluherkkuja upposi kuten suklaata. Ja niitä suklaita löytyy kaapista edelleen, joihin sorruin viimeksi eilen uudestaan. 

 

Uusi vuosi on vaihtunut, ja viime vuoden lopussa stressin sitä, miten ruotuun palaamisen ja terveellisemmän elämän on vihdoin tultava kuvioihin vuoden vaihtuessa. Ei ollut niin helposti tehty kuin sanottu. Täällä edelleen herkutellaan, syödään pääsääntöisesti dieetin muka an, mutta +-0 yhtälö, kun siinä sivussa syön ohi ruokavalion ja herkuttelen milloin milläkin. 

Paino oli aika huikeissa lukemissa joulupyhien jälkeen, vaaka näytti yli 66kg. Nyt olen yrittänyt vähän kotijumpata,  sekä muistaa käydä myös kuntosalilla. Pukki toi uudet lenkkaritkin, mutta niiden testiajo on jäänyt huonojen ilmojen takia. Lisäksi olen tehnyt jatkuvasti joululoman aikana vuorotyötä enkä siksi ehdi tai jaksa lähteä liikkumaan. Mitä tekosyitä..

Kohtasin tänään aamulla pelkoni ja totuuden, ja aamuvaaka näytti 65,3kg. Ei onneksi sen pahempia lukemia, vaikka alempanakin ollaan käyty. Peilistä katsoo löysässä kunnossa oleva tyyppi eikä itsetuntokaan kovin erikoinen ole tällä hetkellä. 

Onneksi suunta on vain ylöspäin, eikö?
-Hoo.

-25kg!

I can do it. Actually, I can.

Aamupunnituksessa vaaka näytti vihdoinkin sen -25kg yhteispudotukseksi. Tarkalleen ottaen lukema oli 64,4kg. Jes, taas yksi välietappi ohitettu. Pitkään se paino junnasikin 65kg puolin ja toisin, ajattelin jo ettei tästä ruhosta enempää saada kiloja karkoitettua, mutta toisin kävi. Jälleen. Niin totta kuin se vain onkin, kyllä ne kilot lähtee mistä kehosta vaan kun syö hyvin ja liikkuu.

Ajattelin tarvitsevani painon liikkumiseen vähän lisäpotkua, jota luultavasti sainkin uudesta ruokavaliostani. Tosin tähän viikkoon on mahtunut hurjasti liikuntaakin. 6/7 päivää. Tarkoituksella pidinkin super-liikunnallista viikkoa, joten tulevalla viikolla saa vähän hölläillä sen suhteen, mutta ruokavalio pitää edelleen. Saa nähdä mitä paino sanoo ensi viikolla vähemmällä aktiivisuudella, mutta puhtailla ja punnituilla ruoilla. Dieetistä mahdollisesti myöhemmin muutama sana lisää, kunhan pääsen sitä pidemälle aikavälille toteuttamaan. :)

Fiilis hyvä ja kevyt! Näillä mennään ensi viikkoa kohden,

Hoo.

Kuntosali - Mun harrastus

Heippa!

Olen pitkään miettinyt aloittavani jonkun harrastuksen. Jonkun, johon jokusen kerran viikossa rutinoituneesti menisin, mahdollisesti jonkun kaverin kanssa. Mietin muunmuassa sulkapalloa ja luistelua. Lajikaveria ei löytynyt nopealla pienen kaveripiirin koluamisella, ja ajattelin että aloitan sitten myöhemmin jos laji ja kaverikin löytyy. 

Eilen mietin asioita ja ajattelin. Olen käynyt kuntosalilla taas aktiivisesti hieman alle 2 kuukautta. Kävinhän viime vuoden lopulla, alkuvuodesta ja keväälläkin, mutta sitten se jäi. Ehkä innostusta ei ollut tarpeeksi. Tunsin oloni myös epävarmaksi usein - Millä ohjelmalla treenaan, teenkö liikkeet oikein, miltä näytän muiden silmissä? Ylipaino ilkkui takaraivossa ja on selvää, ettei olo ole välttämättä kovin itsevarma. Alkuvuodesta kuntosalikäyntini rajoittuivat pitkälti aerobiseen harjoitteluun, mutta keväällä uskaltauduin jo punttien puolelle, ja nyt aloitettuani salin uudestaan on selvää, että harjoittelu kohdistuu lihasvoiman kasvattamiseen, ei pyöräilemiseen.

Minulle on tehty 3-jakoinen ohjelma. Ennen treeniä lämmittelen 10-15min. Loppulämpäksi teen yleensä vielä saman 10-15min setin. Salilla tulee käytyä siis viikossa se kolmisen kertaa. Se on itselleni ihan sopiva määrä, vaikka paristi olenkin miettinyt, miten kohdallani toimisi 4-jakoinen ohjelma? Toistaiseksi tallailen vielä näillä, katsotaan tuleeko jaettua lihasryhmiä vielä yhdelle lisäpäivälle jossain kohtaa.

Mikä siinä kuntosalissa viehättää?

Itselleni on nykyään tärkeää pitää itsestään huolta, ja kuntosali on minulle siihen toimiva tapa. Saa harjoittaa aerobista tai lihaskuntoa. Haluan pitää lihaksista huolta ajatellen yleistä jaksamista, sekä tulevaa työelämää varten. Ammattini vaatii fyysistä (sekä henkistä) jaksamista, ja haluan olla mahdollisimman hyvässä kunnossa myös töitä tehdessä. Haluan jaksaa fyysisesti ja olla hyvä työssäni. Koen että "kotisalillani" on hyvä ilmapiiri. Kaikki tervehtivät toisiaan, naamat alkavat käydä tutuiksi ja joidenkin kanssa vaihdellaan kuulumisia tai jutellaan treeniasioista. Ehkä se on yleistä muillakin saleilla, mutta itselleni se luo turvallista ja hyvää ilmapiiriä. Ja ennenkaikkea, mä tykkään tästä! Todella.

Treenaanko yksin vai seurassa? 

Pääsääntöisesti nykyään treenaan kaverin kanssa. Ennen kävin aina yksin. Pidän siitä, että on joku jonka kanssa vaihtaa yleisiä kuulumisia alku- ja loppulämmittelyn aikana, ja jutella treenin kulusta, ruokailuista, painosta, ja niin edelleen. Aiemmin se ainainen yksinään treenaaminen alkoi puuduttamaan. Yksin salilla, yksin lenkillä, yksin kaikissa lajeissa. Tämä on jees ja toimii. Toki välillä käyn siltikin yhä treenaamassa yksin, mutta silloin se maistuu ihan hyvältä.

Mikä motivoi menemään päivä toisensa jälkeen salille?

Tulokset? Eipä tässä muutamassa kuukaudessa olla järjettömiä massoja tai näkyviä paloja kerätty, mutta ehkä pientä lihaksien alkua on alkanut näkymään (oikea valaistus ja illuusio? ;) Jalkoihinkin on tullut läskin tilalle jotain pientä, kun oikein jännittää, haha. Se motivoi, kun huomaa että jotain muutosta tapahtuu. Myös se motivoi, kun ajoittain saa lisätä painoja harjoitteluun. Ja se euforinen tunne kaiken tämän jälkeen, kun väsyneenä, ja usein kaikkensa antaneena vaappuu kotiin.

Harrastusasiaan palaten, kuntosalilla käyminen on minulle se rutinoitunut treenitapahtuma, jossa käyn sen jokusen (3) kertaa viikossa. Se, mitä harrastukselta odotankin, on tätä. Tämä taitaa olla se minun harrastukseni. 

Hoo.

Tasaisen hyvää elämää

Elämä rullaa normaalisti. Tasaisesti ja hyvin. Rutinoitunut arki tuo turvallisuutta, enkä oikeastaan kaipaakaan muuta. Arkeen kuuluu lähinnä opiskelua, liikuntaa ja kotona perheen kanssa oleilua.

Aiemmin kerroin pistäväni tavoitteen joululle -5kg jolloin painoa tulisi löytyä 65,4kg. Paino on heilahdellut siinä puolin ja toisin, joten vielä en tuulettele, odottelen kunnes se tasaantuu paikoilleen. Nyt on tosin ollut sitä sun tätä joka on näyttänyt normaalille ruokavaliolle vähän häränpyllyä. Oli lomaviikko jonka vietin osittain reissussa, siellä syöden suhteellisen leveästi. Lisäksi kotona illanistujaista. Tavallaan olen halunnut nauttia elämästä välillä myös hyvillä ruoilla, kun pääosin kuitenkin syön melko harkitusti ja rutiininomaisesti. Ja totuushan on se, että harvoin kun johonkin reissuun tai muualle lähden pois arkiympyröistä, en laske kaloreita tai aina mieti, voinkohan ottaa viipaleen kahvipöydän antimista. Se on sitä elämää, että joskus herkutellaan ja sitten tasoitetaan taas.

Arkeen kuuluu liikuntana nykyään taas kuntosali, joka pääsi kuvioihin lokakuun aikana. Siellä viihtyy taas hurjan hyvin usean kuukauden tauon jälkeen! Lisäksi välillä lenkkeilyä/crosstraining-harjoittelua kotona tai esimerkiksi kahvakuulaa. Teen liikunnasta mieluisaa ja hyvää oloa tuottavaa.

Viime aikoina olen pohtinut taas ja jälleen, mikä voisi olla paino jossa viihtyisin ja olisi hyvä olla. Enkä kokisi itseäni isoksi siinä painossa. Ruumiinrakenteeni on erilainen kuin monilla muilla samanpainoisilla, tottakai. Moni itseni painoinen on hurjasti solakampi kuin minä, joku taas saattaa näyttää isommalta. Meitä on moneen junaan. Ei minusta langanlaihaa saa, enkä sellaiseksi halua. Haluan näyttää normaalivartaloiselta, hoikalta ja naiselliselta. Ennenkaikkea terveeltä ja hyvinvoivalta. Itselleni sopivaksi painoksi ajattelen 60kg. Jep, niin olen ajatellut muutamasti aiemminkin, että sopivassa painossa jo oltaisiin, mutta terveellä ajatusmaailmalla mennään ja teen kaiken vain ja ainoastaan itseni takia. Tavoitteet saattavat muuttua ja oma tavoitteeni on viihtyä vartalossani :)

-Hoo.