Järjestin tänään tarkoituksella itselleni vapaa-aikaa. Pitkästä aikaa. Aikaa, kun ei tarvitse tehdä mitään järkevää. Saa vaan lojua työpäivän jälkeen ja heittää ojolle sohvalle. Ei itselleni normaalia, mutta kun arki on niin täyteen buukattua normaalisti, niin yhden päivän relaksi tekee vaan hyvää. Jäi aikaa blogille ja muutaman tv-sarjan katsomiselle. Näitä pitäisi olla useammin. Antaa vapaata itselle. Ainakin kerran viikossa, pitäisikö tehdä jollekin viikonpäivälle tästä ihan rutiini?
Uusin salikorttini eilen kolmatta kertaa. Ensimmäiset pari kuukautta uhkuin tarmoa, saatoin jopa odottaa päivän mittaan pääseväni hikoilemaan. Hakemaan sen hyvän olon fiiliksen. Viimeiset pari viikkoa salilla käyminen on alkanut tökkimään. Kun vaan tietäisin miksi. Teen aerobista, mutta hankin siihen vaihtelua ettei ihan kaavoiksi menisi. Kuntopyöräilyä, crossaria, kävelyä ja hölkkää. Yleensä aerobisen jälkeen teen myös pienen lihaskuntotreenin. Silti se vain alkoi tökkimään. Siitä seurasi huonoja treenejä tai salille menemättä jättämistä, joista pahaa oloani purin kotona syömiseen. Ei, en kantanut lähikaupasta kassillista sipsejä tai mikropitsoja. Löysin itseni kaivelemasta joulusuklaakätköjä iltaisin, syömästä jäätelöä hyvällä omallatunnolla tai tekemässä kasaa suolaista syötävää. Siitä seurasi morkkis. Miksi teen tämän itselleni, taas.
Ja kuten arvata saattaa, möhöviikkojeni aikana paino ei ole laskenut. Tämän viikon alettua päätin, että nyt se loppuu. Tuli sitten kuinka huonoja treenejä tahansa. En pura oloani ainakaan syömiseen.
Nyt alkoi herkuttelutauko. Täydensin eilen jääkaappia maitorahkoilla, raejuustolla ja mehukeitoilla. Lisäksi taisin ostoskoriin lykätä ananasta, sekä hedelmäpuolelta hain kasan mandariineja. Nam! Tästä se taas lähtee parempaan nousuun.
Nyt jatkan vapaa-illan viettämistä, lupaan lojua sohvanpohjalla koko loppuillan, ja aloittaa huomenna viikonlopun vieton työpäivän jälkeisellä salitreenillä!
-Hoo.
