Hiilariasiaa

Sinne hurahti taas kuukausi viime kirjoittelusta, hups!

Otsikkokin jo kertoo aiheesta, mun ihastus-vihastus kohteesta, hiilareista. Elimistön koukuttavasta energialähteistä. Lueskelen ja hankin paljon tietoa laihdutukseen ja terveellisiin elämäntapoihin liittyen. En ole laihdutustaipaleeni aikana pitänyt itselleni tiettyä menua jokaiselle päivälle. Olen tehnyt rutiineja terveellisempään päin, mutta en kuitenkaan luopunut kaikesta. Rajansa kaikella. Esim. leipä kuuluu edelleen ruokavaliooni, kohtuudella, ja näistä halusinkin avautua.

Muutamana päivänä peilikuva on taas näyttänyt hirveän epämiellyttävältä, ja tuntuu että peilistä katsoo takaisin valas. Mietin, mistä se johtuu? Miksi tänään tunnen oloni niin isoksi? Tuntui kun kehoni olisi saanut roimasti lisäkiloja, löllyisin ja hyllyisin vaan. Mietin mitä olin suuhuni laittanut samana päivänä, ehkä edellisenäkin. Hiilareita, hiilareita. Siinäkö syy? Vehnäpatonkia, useampi ruisleipä, vehnäjauhopitoista ruokaa, muutama korvapuusti (kyllä). Onko tämä sitä hiilariturvotusta? Uskon niin.

Pitäisi varmaan päästä ruotuun hiilareiden kanssa. Alkaa välttämään leipää paremmin. Sekä muuta höttöä. Olen koittanut korvata tavallista leipää kylläkin näkkileivällä. Koukuttavan hyvää! Ja vähemmän hiilareita ja kaloreita sun muuta. Ei tosin pidä nälkää millään tasolla, mutta ompahan joku leipää parempi vaihtoehto rouskutettavana. ;)

Tämän tarinan nimi oli hiilarivuodatus. Piti päästä näpyttämään tämä silmien eteen.

-Hoo.