-25kg!

I can do it. Actually, I can.

Aamupunnituksessa vaaka näytti vihdoinkin sen -25kg yhteispudotukseksi. Tarkalleen ottaen lukema oli 64,4kg. Jes, taas yksi välietappi ohitettu. Pitkään se paino junnasikin 65kg puolin ja toisin, ajattelin jo ettei tästä ruhosta enempää saada kiloja karkoitettua, mutta toisin kävi. Jälleen. Niin totta kuin se vain onkin, kyllä ne kilot lähtee mistä kehosta vaan kun syö hyvin ja liikkuu.

Ajattelin tarvitsevani painon liikkumiseen vähän lisäpotkua, jota luultavasti sainkin uudesta ruokavaliostani. Tosin tähän viikkoon on mahtunut hurjasti liikuntaakin. 6/7 päivää. Tarkoituksella pidinkin super-liikunnallista viikkoa, joten tulevalla viikolla saa vähän hölläillä sen suhteen, mutta ruokavalio pitää edelleen. Saa nähdä mitä paino sanoo ensi viikolla vähemmällä aktiivisuudella, mutta puhtailla ja punnituilla ruoilla. Dieetistä mahdollisesti myöhemmin muutama sana lisää, kunhan pääsen sitä pidemälle aikavälille toteuttamaan. :)

Fiilis hyvä ja kevyt! Näillä mennään ensi viikkoa kohden,

Hoo.

Kuntosali - Mun harrastus

Heippa!

Olen pitkään miettinyt aloittavani jonkun harrastuksen. Jonkun, johon jokusen kerran viikossa rutinoituneesti menisin, mahdollisesti jonkun kaverin kanssa. Mietin muunmuassa sulkapalloa ja luistelua. Lajikaveria ei löytynyt nopealla pienen kaveripiirin koluamisella, ja ajattelin että aloitan sitten myöhemmin jos laji ja kaverikin löytyy. 

Eilen mietin asioita ja ajattelin. Olen käynyt kuntosalilla taas aktiivisesti hieman alle 2 kuukautta. Kävinhän viime vuoden lopulla, alkuvuodesta ja keväälläkin, mutta sitten se jäi. Ehkä innostusta ei ollut tarpeeksi. Tunsin oloni myös epävarmaksi usein - Millä ohjelmalla treenaan, teenkö liikkeet oikein, miltä näytän muiden silmissä? Ylipaino ilkkui takaraivossa ja on selvää, ettei olo ole välttämättä kovin itsevarma. Alkuvuodesta kuntosalikäyntini rajoittuivat pitkälti aerobiseen harjoitteluun, mutta keväällä uskaltauduin jo punttien puolelle, ja nyt aloitettuani salin uudestaan on selvää, että harjoittelu kohdistuu lihasvoiman kasvattamiseen, ei pyöräilemiseen.

Minulle on tehty 3-jakoinen ohjelma. Ennen treeniä lämmittelen 10-15min. Loppulämpäksi teen yleensä vielä saman 10-15min setin. Salilla tulee käytyä siis viikossa se kolmisen kertaa. Se on itselleni ihan sopiva määrä, vaikka paristi olenkin miettinyt, miten kohdallani toimisi 4-jakoinen ohjelma? Toistaiseksi tallailen vielä näillä, katsotaan tuleeko jaettua lihasryhmiä vielä yhdelle lisäpäivälle jossain kohtaa.

Mikä siinä kuntosalissa viehättää?

Itselleni on nykyään tärkeää pitää itsestään huolta, ja kuntosali on minulle siihen toimiva tapa. Saa harjoittaa aerobista tai lihaskuntoa. Haluan pitää lihaksista huolta ajatellen yleistä jaksamista, sekä tulevaa työelämää varten. Ammattini vaatii fyysistä (sekä henkistä) jaksamista, ja haluan olla mahdollisimman hyvässä kunnossa myös töitä tehdessä. Haluan jaksaa fyysisesti ja olla hyvä työssäni. Koen että "kotisalillani" on hyvä ilmapiiri. Kaikki tervehtivät toisiaan, naamat alkavat käydä tutuiksi ja joidenkin kanssa vaihdellaan kuulumisia tai jutellaan treeniasioista. Ehkä se on yleistä muillakin saleilla, mutta itselleni se luo turvallista ja hyvää ilmapiiriä. Ja ennenkaikkea, mä tykkään tästä! Todella.

Treenaanko yksin vai seurassa? 

Pääsääntöisesti nykyään treenaan kaverin kanssa. Ennen kävin aina yksin. Pidän siitä, että on joku jonka kanssa vaihtaa yleisiä kuulumisia alku- ja loppulämmittelyn aikana, ja jutella treenin kulusta, ruokailuista, painosta, ja niin edelleen. Aiemmin se ainainen yksinään treenaaminen alkoi puuduttamaan. Yksin salilla, yksin lenkillä, yksin kaikissa lajeissa. Tämä on jees ja toimii. Toki välillä käyn siltikin yhä treenaamassa yksin, mutta silloin se maistuu ihan hyvältä.

Mikä motivoi menemään päivä toisensa jälkeen salille?

Tulokset? Eipä tässä muutamassa kuukaudessa olla järjettömiä massoja tai näkyviä paloja kerätty, mutta ehkä pientä lihaksien alkua on alkanut näkymään (oikea valaistus ja illuusio? ;) Jalkoihinkin on tullut läskin tilalle jotain pientä, kun oikein jännittää, haha. Se motivoi, kun huomaa että jotain muutosta tapahtuu. Myös se motivoi, kun ajoittain saa lisätä painoja harjoitteluun. Ja se euforinen tunne kaiken tämän jälkeen, kun väsyneenä, ja usein kaikkensa antaneena vaappuu kotiin.

Harrastusasiaan palaten, kuntosalilla käyminen on minulle se rutinoitunut treenitapahtuma, jossa käyn sen jokusen (3) kertaa viikossa. Se, mitä harrastukselta odotankin, on tätä. Tämä taitaa olla se minun harrastukseni. 

Hoo.

Tasaisen hyvää elämää

Elämä rullaa normaalisti. Tasaisesti ja hyvin. Rutinoitunut arki tuo turvallisuutta, enkä oikeastaan kaipaakaan muuta. Arkeen kuuluu lähinnä opiskelua, liikuntaa ja kotona perheen kanssa oleilua.

Aiemmin kerroin pistäväni tavoitteen joululle -5kg jolloin painoa tulisi löytyä 65,4kg. Paino on heilahdellut siinä puolin ja toisin, joten vielä en tuulettele, odottelen kunnes se tasaantuu paikoilleen. Nyt on tosin ollut sitä sun tätä joka on näyttänyt normaalille ruokavaliolle vähän häränpyllyä. Oli lomaviikko jonka vietin osittain reissussa, siellä syöden suhteellisen leveästi. Lisäksi kotona illanistujaista. Tavallaan olen halunnut nauttia elämästä välillä myös hyvillä ruoilla, kun pääosin kuitenkin syön melko harkitusti ja rutiininomaisesti. Ja totuushan on se, että harvoin kun johonkin reissuun tai muualle lähden pois arkiympyröistä, en laske kaloreita tai aina mieti, voinkohan ottaa viipaleen kahvipöydän antimista. Se on sitä elämää, että joskus herkutellaan ja sitten tasoitetaan taas.

Arkeen kuuluu liikuntana nykyään taas kuntosali, joka pääsi kuvioihin lokakuun aikana. Siellä viihtyy taas hurjan hyvin usean kuukauden tauon jälkeen! Lisäksi välillä lenkkeilyä/crosstraining-harjoittelua kotona tai esimerkiksi kahvakuulaa. Teen liikunnasta mieluisaa ja hyvää oloa tuottavaa.

Viime aikoina olen pohtinut taas ja jälleen, mikä voisi olla paino jossa viihtyisin ja olisi hyvä olla. Enkä kokisi itseäni isoksi siinä painossa. Ruumiinrakenteeni on erilainen kuin monilla muilla samanpainoisilla, tottakai. Moni itseni painoinen on hurjasti solakampi kuin minä, joku taas saattaa näyttää isommalta. Meitä on moneen junaan. Ei minusta langanlaihaa saa, enkä sellaiseksi halua. Haluan näyttää normaalivartaloiselta, hoikalta ja naiselliselta. Ennenkaikkea terveeltä ja hyvinvoivalta. Itselleni sopivaksi painoksi ajattelen 60kg. Jep, niin olen ajatellut muutamasti aiemminkin, että sopivassa painossa jo oltaisiin, mutta terveellä ajatusmaailmalla mennään ja teen kaiken vain ja ainoastaan itseni takia. Tavoitteet saattavat muuttua ja oma tavoitteeni on viihtyä vartalossani :)

-Hoo.

Vuosipäivän postausta

Siitä on reipas vuosi, kun projektini aloitin, uuden elämäntapani. Olen alusta alkaen pitänyt kirjaa liikuntasuorituksista (laji, kesto, kcal), jotta voin myöhemmin katsella ja vertailla tuloksia. Ensimmäinen kävelylenkki oli kirjattu elokuun puolen välin tienoille. Silloin tämä kaikki alkoi.

Vuosi on ollut hyvin kirjava. Useita epäonnistumisia, itkuja ja potkuja lenkkipolulla kun juoksu ei kannakkaan, tai kun penikat särkevät väärien askelien jälkeen. Epämieluisia ja vastentahtoisia tunteita lähteä harrastamaan mitään liikuntaa, mutta kuitenkin on menty ja nautittu endorfiinipurkauksista treenin jälkeen. Paino on jojoillut ja joskus jopa hieman noussutkin.

Mahtuuhan tähän myös paljon hyvääkin,

Monia onnistumisen tunteita. Kun huomaa jaksavansa kevyemmin pyöräillä pitkän matkan, tai juosta juoksumatolla useita kilometrejä. Se kun vaatteet jäävät isoksi, ja huomaa ettei itseään tarvitse verhoilla enää niin paljoa. Painoindeksi on laskenut normaalipainon akselille. Kunto on parantunut. Olen nauttinut lajeista joita ennen ei tullut edes mieleen harrastaa. Olen saanut paljon positiivista palautetta uudesta, pienemmästä ulkonäöstäni. Jo siinä on tarpeeksi hyviä syitä, miksi suosittelen terveitä elämäntapoja jokaiselle. Ja vielä kaikki terveys-syyt, se miten ylipaino voi olla riskitekijä esimerkiksi useille sairauksille. Olen niin onnellinen että olen havahtunut tähän.

Olen kokeillut jos mitäkin lajia; Kävelyä, hölkkää, juoksua, uintia, rullaluistelua, sulkapalloa, kuntosalia, pyöräilyä, kahvakuulaa, kotijumppaa ja niin edelleen. Arjen rutiineihin ja kuvioihin on tällä hetkellä jäänyt lenkkeily ja crosstrainer. Aiemmin pidin jäsenyyttä kuntosalille monen munta kuukautta, nyt kesän aikana se jäi ja kuviot vaihtuivat. Pyöräillä yritän mahdollisimman paljon joka paikkaan, otan sen arjen hyötyliikuntana. Ja pyöräilyhän on kivaa!

Nykyään liikunta on osa arkeani. Toisinaan se jää vähemmälle, mutta ei kuitenkaan unholaan. Olen fiilistellyt aloittavani jonkun virallisen harrastuksen, jonkun mihin rutiininomaisesti kulkeutuu viikoittain. Saa nähdä miten käy, saanko houkuteltua ketään treenikaveriksi. :)

Ja se, mitä itselleni pidin tärkeänä ja tavoitteena. Paino. Vuoden aikana sain painoa pudotettua n. 20 kiloa. Se on mielestäni hyvin se, kun omin avuin pystyin tähän, ilman juuri mitään tukijoukkoja. Ja tästä osaan olla ylpeä, on syytä ollakin. Kuluneen vuoden jälkeen olen oppinut itsestäni enemmän, muun muassa sen, että voin saavuttaa mitä vain, kunhan sisukkaasti jaksan yrittää.

Paino projektin alussa, 8/13 - 90,4kg

Paino vuoden kuluttua, 8/14 - 70,4kg

Tarpeeksi en ole vieläkään oppinut terveellisistä elämäntavoista, se on varmasti oppimisen loputon suo. Haalin kuitenkin mielenkiinnolla jatkuvasti lisää tietoa kaikesta uuteen elämäntapaani liittyen. Se mitä olen jo oppinut, on se, etten enää koskaan aio kohdella itseäni ja kroppaani siten kuin ennen tätä elämäntaparemonttia!

-Hoo.

-20kg!

Sunnuntaina normaalissa punnituksessa vaaka näytti vihdoinkin -20kg! Täytyy myöntää että olen tosi tyytyväinen itseeni, että tässä on onnistuttu, vaikka matka toki jatkuukin. Sitä onkin tuttavat kyselleet milloin olen päätepysäkillä. Siihen on vaikea vastata, se ei välttämättä riipu vaa'an lukemista. Tällä hetkellä ajatus on että vielä painosta saisi lähteä vielä ainakin 5 kiloa. Toki haluan myös kiinteytyä, saada yleiskuntoa paremmaksi, oppia juoksemaan.. Kaikkea liittyen elämäntaparemonttiini.

Tällä hetkellä vaaka näyttää 70,4kg.  Painoindeksin mukaan olen normaalipainon ylärajoissa, huh, koskakohan sielläkin ollaan viimeksi oltu? Aina se on silti sanottu, ettei painoindeksi ole se, mitä kytätä tai mihin verrata. Alle kuukauden kuluttua mulle tulee vuosipäiväkin projektini kanssa.

Nyt sen kummempia tavoiteaikoja asettelematta jatkan eteenpäin. Tai ehkä sen verran, jos saisi -5kg jouluun mennessä pois! ;)

-Hoo.

Turvottaa turvottaa

Otsikko kiteyttää olotilan paremmin kuin hyvin. Viimeinen viikko on mennyt niin reisille ruokailujen sekä liikuntojen suhteen. Liikkumiset on aika nollassa olleet jo aiemminkin, mutta että syödäkin on vielä pitänyt kuin sika. En tiedä mihin kaikki kontrolli on mennyt. Jotenkin sitä on antanut itselleen luvan vähän lipsua, kerran jos toisenkin, kun painoa on saanut mukavasti jo pudotettua. Vaan ei kuitenkaan tarpeeksi, enkä oikeasti haluaisi sallia itselleni jatkuvaa herkuttelua. Sitä saa mitä tilaa, paino on noussut viime viikosta reilun kilon. Jep, ei se niin paljoa ole, mutta ompa kuitenkin plussaa eikä miinusta.

Koko tämän viikon kotona on syöty päivittäin paljon hiilareita, niitä kun olen koittanut karsia sopivasti pois ruokavaliosta. En sysätä pois kokonaan, mutta vähentää, kokenut sen toimivaksi. Kotona on ollut jatkuvasti jotain hyvää tarjolla. Ja sitten se juhannuskin kaiken päälle. 2 päivää pelkkää mättöämistä. Alkoholia, grilliruokaa, sipsejä, kakkua.. Tänään ajattelin, että nyt saa luvan loppua tämä sikailu. Se päättikin vain jatkua. Käly kävi poikkeamassa, mukanaan makeaa piirakkaa. Illalla nälkä oli ehtinyt yltyä aikamoiseksi jälleen huonojen ruokarytmien seurauksena, ja miehen ehdotuksesta tilasimme pizzaa. Hounasin senkin alta aikayksikön, niin nopeasti että mahakin kipeytyi.

Välillä turhauttaa kaikki niin paljon, kun asiat ajautuu retuperälle ilman mitään kontrollia. Pitää kuitenkin muistutella itseään siitä, että esim. vuosi elopainoa oli reippaasti enemmän ja vaatekoko isompi, joten eteenpäin tässä koko ajan ollaan kuljettu ja pitää osata olla myös tyytyväinen siitä mitä on jo saavuttanut. Ei aina niin vaivattomasti ja nopeasti, mutta hitaasti ja varmasti. :) Alhaalta ei ole suunta kuin ylöspäin ja pikkuhiljaa toivottavasti kiloja alkaa taas tippumaan.

-Hoo.

Liikuntalaiskuutta

Jotain otsikon tapaista koen tuntevani tällä hetkellä. Kesä on mitä parahinta aikaa ulkoilla ja liikkua. Liikuntamuodoistakin riittää varmasti jokaiselle jotakin, se oma ja mieluinen laji.

No mikä tässä mättää? Kuntosalijäsenyyteni on jälleen ohi, enkä jatkamaan pysty vielä moneen viikkoon. Kelit ulkona ovat olleet suurimmaksi osaksi mainioita. En siltikään saa itsestäni irti lähteä lenkille. Okei, tänään pakotin itseni sinne ja onneksi niin tein, tuntuihan se mukavalta kävellä auringon porottaessa. Aiemmin olen viimeksi käynyt lenkillä toukokuun alussa. Yli kuukausi sitten. On tainnut se lenkki-into kadota johonkin, vaikka kesää kohden uskoin sen kohisevan. Toisin kävi.

Nyt pitäisi saada itsestä irti taas enemmän. Ottaa taas kuvioihin sitä rullaluistelua ja perus lenkkeilyä. Kun ei sinne kuntosalillekaan pääse. Tavallaan olen löysännyt otettani laihdutuksen suhteen. Olen yrittänyt ylläpitää suhteellisen terveitä elämäntapoja, tosin liikkumista voisi olla enemmän viikossa. Onneksi arkiliikuntaa tulee töiden takia ylläpidettyä, thumbs up! Ompahan stressitaso ottanut laskusuuntaa, hyvä niin.

Osittain pelottaa ajatus, jos liikuntani alkaa hipoa minimitasoa, miten käy painonpudotuksen. Eikä sekään niin vaikka ei laskisikaan toistaiseksi, kunhan ei vaan nousisi. Siitä yritän pitää huolen. Se pelottaa, että pudotetut kilot alkavat pikkuhiljaa kohista takaisin.

Nyt yritän kartuttaa sitä liikuntamotivaatiota ja saada itseni kesäkeleihin liikkumaan! 

-Hoo.

Ei mennyt niinkuin Strömsössä

Hui kun mennyt taas vauhdikkaasti aika, viime kirjoituksesta reipas kuukausi aikaa.

Kuten otsikkokin kertoo, ei kesäkiritys ole sujunut ihan suunnitelmien mukaan. On ollut koska ja milloinkin ties mitä kekkeriä tai juhlaa, tai itse pidettyjä illanviettoja. On lähtenyt vähän lapasesta. Voin veikata ettei paino ole laskenut viimeiseen kuukauteen grammakaan. Ehkä ottanut noususuhdannetta, jos nyt jotain tapahtunut.

Saliohjelmani on kolmijakoinen, ja sehän toimi alkuun. Nyt on jotain ihme lusmuilua ollut, vedonnut olen ehkä vuorotöihin ja mihin milloinkin, mutta sinne salille ei ole vain tullut mentyä. Useampi viikko mennyt niin että kerran viikkoon olen itseni sinne saanut. Myös lähes päivittäiset lenkkeilyt ovat mennyttä kauraa, ja olen korvaillut niitä päivittäisellä hyötyliikunnalla pyöräilemällä esim. työmatkat, mikä ei todellakaan korvaa kunnon reipasta lenkkiä. Näin tällä kertaa.. 

Jälleen kerran päätin, että ensiviikon alussa alkaa skarppaaminen. Saa nähdä mitä siitä tulee, mutta ainakin pyrin miettimään perus ruokailujen kohdilla mitä suuhuni laitan, ja välttämään herkkuja. Välillä sallin itselleni saunasiiderin tai terassituopin. Mutta ei ihan jokaiselle päivälle jotain hyvää, mitä se nyt on tuntunut taas useamman viikon olevan.

Viikonloppuna juhlitaan lähiperheestäni uunituoretta ylioppilasta. Olin päättänyt olla juhlissa ilman nesteturvotusta tai hiilaripöhötystä. Ja ajattelin myös aiemmin ostavani juhiin M-kokoisen mekon. Ei toivoakaan, L-kokoisen hörhelön tänään mukanani raahasin. Ei se niin paha juttu kuitenkaan ole, mutta tuo maharöllykkä kun on ja pysyy menossa mukana, toivottavasti ei lopun elämää. Mekon kaveriksi ostamani bolero oli kuitenkin kokoa S, koska isommat koot olisivat olleet liian ilmavia ja löysiä muunmuassa selästä ja sivusta. Olen siis virallisesti kokoa S-L :D Ne turvotukset aion kuitenkin välttää.

Ja tältä istumalta aion raahata berberini salille, ihan virallisen salipäivänkin vuoksi. Ja koska olen lomalainen tämän viikon, tarvitsee tehdä jotain hyödyllistäkin ;)

-Hoo.

Pääsiäisherkuttelua ja vähän enemmänkin

Musta olis kauheen mukavaa aloittaa tää postaus kertomalla miten oon järkeillyt kaikki syömiseni, pysynyt jopa pääsiäisen ruodussa, ja varsinkin arjen siinä sivussa. Olenhan mä ennenkin niin tehnyt. Tällä kertaa ei mennyt niin kuin elokuvissa.

Kärjistelemättä viimeiset pari viikkoa on mennyt ihan reisille. Jatkuva herkuttelu on ottanut valtaa, enkä ole pystynyt kontrolloimaan syömisiäni. Olen pistänyt suuhuni mitä huvittaa, ja välillä herännyt todellisuuteen, mutta silti jatkanut. Vihreitä ei lautasella ole näkynyt. Sen sijaan ne on vaihtunut hiilareihin. Kahvin kyljestä löytynyt harva se päivä pullaa. Suklaamunia ja irtosuklaita ollut tarjolla, eksynyt myös omaan kouraan. Leipää on kulunut. Missäköhän se itsehillintä taas luuraa.

Nyt kuitenkin päätin, että mättäily saa loppua, koska puntari näyttää jo +2kg! Siitäis sain. Lisäksi olo on turvonnut ja iso, eikä jaksaisi tehdäkään juuri mitään. Entinen energinen itseni takaisin, kiitos.

Tällä viikolla olen päättänyt liikkua jokainen päivä. Ma lenkillä, eilen rullaluistelemassa, tänään aamusalilla sopivasti ennen iltavuoroa. Jes! Heivasin pullat pakkaseen, ja pääsiäisherkutkin alkaa pikkuhiljaa huveta. Ottaahan se kuulaan, kun vaivalla saanut kiloja pois, ja ne tuleekin takaisin. Niin helpolla.

Nyt vedän itseni taas ruotuun, että päästään joskus siihen 70kg!!

-Hoo.

-15kg!

Pitihän tästä jo kirjoitellakin viime viikolla. Paino on pysytellyt hienosti alle 80-kymppisten, ja tovi sitten sain todeta sen olevan sen verran, että saa tuuletella -15kg! Eipä olisi tämä pää sitä uskonut viime joulun aikaan, kun paino vaan junnasi paikoillaan. Kyllä sieltä peilistä alkaa pikkuhiljaa kurkkimaan kevyempi ihminen kuin viime kesänä. :) Paino -15kg mittauksessa 75,4kg.

On paljon ristiriitaisia ajatuksia kuitenkin tästä kaikesta. Olen blokannut paljon isoksi jääneitä vaatteita vietäväksi pois. Olen ostanut jo joitain uusiakin vaatteita, ja iloinnut ja yrittänyt väkisin uskoa että voin uskaltaa kokeilla joistain jo M-kokoista. Alitajuntaisesti sitä vaan rahtaa ensimmäisenä sovituskoppiin kasan L-vaatteita, kunnes huomaa niiden olevan jopa löysiäkin. Voi sitä tunnetta, kun sai ensimmäisen koota pienemmän paidan ostaa!

Ja mitkä ne ristiriitaiset ajatukset sitten ovat? Esimerkiksi niitä, kun tuntuu, ettei mitään muutosta enää tapahdu. Kyllähän se paino pikkuhiljaa laskee, mutta miksi peilikuva ei enää muutu. Jep, onhan ne "isoimmat" läskit jo sulateltukin (sulateltavaa tottakai edelleen reilusti). Välistä se turhauttaa, kun tuntuu ettei mitään ulkonäöllisesti tapahdu, vaikka vaaka toista sanookin. Eipä niitä ihmeitä yhdessä yössä tapahdu, enkä päivittäin seisokkaan pällistelemässä peilin edessä mittanauhan kanssa. Tuntuu, että viimeisiä muutoksia itse huomannut joulun tienoilla. Turhia murheita varmaan, enkä murheiksi luokittelekaan, eiköhän niitä tuloksia ala taas joskus näkemään.

Mitä vaatteiden suhteen tulee, minulta on muuten jokusesti tivattu, onko koko vaatekaappi mennyt uusiksi? Ehei. Paljon käytän vielä entisiäkin vaatteita, muutamien uusien ohella. Eräs iso harmitus, kun ostin viime lokakuussa nin ihanan hupparin. No eiköhän sekin ole jo menettänyt muotoaan ja löystynyt. En silti luovu. Niin se kroppa vaan muuttuu..

-Hoo.

Better Bodies alevinkki!

Fit4you on laittanut mukavaan tarjoukseen BB:n tuotteita, muunmuassa Jazzpant-housuja löytyy kahdessa värissä hintaan 39,95€! Tarjouksista löytyy myös treenihanskoja, sun muuta treenaamiseen liittyvää!

Nyt kipinkapin ostoksille, itse kävin klikkailemassa kotiutukseen kirkkaanpunaiset jazzit! Ja miten innoissaan voikaan ihminen olla yksistä treenihousuista? Kyllä vaan, kun niistä on haaveillut jo pitkän aikaa. Olkoon tämä nyt lahja itselleni painonpudotuksesta tähän asti.

TÄSTÄ pääset suoraan fit4you:n tarjouksia tutkimaan!

Sairastuvalta päivää

Kävipä niinkin kurjasti, että kevätflunssa on ottanut kouriinsa, ja nyt ollaan useamman päivän ajan oltu enemmän tai vähemmän flunssaisena. Se tarkoittaa sitä, että liikunta pistetään pannaan hetkeksi. Eilen tuli tehtyä lenkki kaverin kanssa, mutta sykkeet ei jostain syystä nousseet lainkaan, veikkaan maastoa, vaikka vauhti oli suht reipasta kävelyä. Kaloreita paloi olemattoman vähän. Tänään ajattelin ottaa siitä takaisin kuntosalin merkeissä, mutta olo ei anna periksi lähteä. Kukapa nyt kipeänä silti lähteekään rehkimään. Toivottavasti loppuviikko näyttäisi jo paremmalta. Inhottavaa on nimittäin se, kun sykemittari antaa viikkopalautteen ja käskee harjoittelemaan enemmän. Niin se vain on.

Kuntosalilla käynnin innostus on taas laantunut. Näitä kausia tulee ja menee. Syytän osittain upeita ilmoja mitä on siunaantunut, silloin lähtee mielummin lenkille kuin sisätiloihin salille. Kuitenkin takaraivossa kolkuttaa se, kun kortti on maksettu ja haluaisi myös ottaa siitä kaiken irti.

Aikaani kuluttaakseni olen tänään katsellut Jutta ja puolen vuoden superdieettejä. Jos motivaatio alkaa hiipua, tuota ohjelmaa katsellessa se takuuvarmasti palautuu enemmän tai vähemmän. Melkein silmäkulmia sai itsekin pyyhkiä kun katseli puolen vuoden taivalta eri ihmisten kohdalla, ja näki miten huikeita tuloksia olivatkaan saaneet aikaan. Mieletöntä työtä, ei voi kun nostaa hattua!

Oma tavoitteeni alunperin kesään mennessä oli 75kg. Olen usein hieman kyltymätön, ja tässäkin asiassa se tuli esille. Päätin nostaa tavoitettani, asetin tavoitepainoksi kesän loppuun mennessä 70kg. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, tahtia pitää ilmeisesti alkaa löysäämään. Siinä vaiheessa kun oma keho alkaa pistämään vastaan ja antamaan vakavempia merkkejä, on tahtia hidastettava. Asiaa sen enempää toistaiseksi puimatta, "kova laihdutus" on saattanut koitua osittain myös harmiksi. Mikään ei ole vielä varmaa, mutta 5:2 paastolle heitin hyvästit kyseisen asian vuoksi ja annan painon pudota jatkossa vähän löysemmin. Kova hinku olisi treenata kunnolla ja kovaa, mutta näillä mennään. Aion edelleen silti pitää liikunnan osanani arkea.

-Hoo.

Hiilariasiaa

Sinne hurahti taas kuukausi viime kirjoittelusta, hups!

Otsikkokin jo kertoo aiheesta, mun ihastus-vihastus kohteesta, hiilareista. Elimistön koukuttavasta energialähteistä. Lueskelen ja hankin paljon tietoa laihdutukseen ja terveellisiin elämäntapoihin liittyen. En ole laihdutustaipaleeni aikana pitänyt itselleni tiettyä menua jokaiselle päivälle. Olen tehnyt rutiineja terveellisempään päin, mutta en kuitenkaan luopunut kaikesta. Rajansa kaikella. Esim. leipä kuuluu edelleen ruokavaliooni, kohtuudella, ja näistä halusinkin avautua.

Muutamana päivänä peilikuva on taas näyttänyt hirveän epämiellyttävältä, ja tuntuu että peilistä katsoo takaisin valas. Mietin, mistä se johtuu? Miksi tänään tunnen oloni niin isoksi? Tuntui kun kehoni olisi saanut roimasti lisäkiloja, löllyisin ja hyllyisin vaan. Mietin mitä olin suuhuni laittanut samana päivänä, ehkä edellisenäkin. Hiilareita, hiilareita. Siinäkö syy? Vehnäpatonkia, useampi ruisleipä, vehnäjauhopitoista ruokaa, muutama korvapuusti (kyllä). Onko tämä sitä hiilariturvotusta? Uskon niin.

Pitäisi varmaan päästä ruotuun hiilareiden kanssa. Alkaa välttämään leipää paremmin. Sekä muuta höttöä. Olen koittanut korvata tavallista leipää kylläkin näkkileivällä. Koukuttavan hyvää! Ja vähemmän hiilareita ja kaloreita sun muuta. Ei tosin pidä nälkää millään tasolla, mutta ompahan joku leipää parempi vaihtoehto rouskutettavana. ;)

Tämän tarinan nimi oli hiilarivuodatus. Piti päästä näpyttämään tämä silmien eteen.

-Hoo.

Tavoitteita tulevaisuuteen

Lähiaikoina on tullut pohdiskeltua mitä tulevaisuudelta haluan. Lähinnä painoni ja itseni suhteen. Haluan, että liikunta tulee olemaan osa elämääni vastedes aina eteenpäinkin. Miksi tajuan vasta nyt mitkä olot liikunta antaa? Ne hyvänolon tunteet kun treenin jälkeen syke hipoo taivaita, tai hikipisarat kirpoilevat vaatteille? Tai kun sykemittari antaa palautetta hyvästä treenistä? Sitä tunnetta ei voita mikään. Itsestäni on kuoriutunut melkoinen liikuntahullu, ja se vasta hulluutta onkin, verrattuna entiseen. Muutamasti olen saanut kysymyksen eteeni, mikä on tavoitepainoni? Hmm, en tiedä, kutakuinkin näin olen antanut ilmi. Alkuun asiaa mietittyäni ajattelin sen olevan noin 70kg. Toisaalta siihen ei ole matkaa enää niin kamalasti, ja oma mieli haluaa muutosta enemmän, joten se tavoitepaino on 65kg. Niin hullulta kuin omasta mielestä kuulostaakin, mutta ei varmasti mahdotonta.

5:2 dieettiä takana kolme viikkoa. Kuusi paastopäivää, tänään eletään sitä kuudetta. Kyllä, nälkä kalvaa, turha lähteä kieltämään. Mutta se toimii, ihan oikeasti toimii. Epäilyttävän, hurjan hyvin. Ensimmäisen viikon jälkeen oli lähtenyt 1,1kg. Toisen viikon jälkeen 1,9kg. Tänään kolmannen viikon punnituspäivänä painoa näytti olevan lähtenyt vaivaiset 0,1kg. Se ei silti lannistanut, syytän tiettyä aikaa kuukaudesta kun paino vaihtelee aina. ;)

Paino tänään siis 77,5kg. Hyvin ollaan pysytelty 7-lukuisilla, kun pelkäsin sen heittävän takaisin 8-lukemiin. Tällä viikolla on tullut liikuttua jokainen päivä, eri liikuntalajeja käyttäen. Tänään tosin on pyhitetty lepopäivä. Ensimmäinen tällä viikolla, mutta näitäkin tarvitsee olla. Myönnän, että mieli hamuili päivällä lenkille, mutta olin lupautunut olla menemättä, ja sille tielle jäin.

Energistä uutta alkavaa viikkoa!

-Hoo.

5:2 kuulumisia

Nyt on takana melkein viikko uutta dieettausta takana, ja siihen on mahtunut 3 paastopäivää. Paastopäivät ovat menneet samalla kaavalla, samoilla ruokatottumuksilla. Niistä on ollut helppo pitää kiinni eikä ole tarvinnut mietiskellä uusia ruokakuvioita. Toki vaihtelu virkistää ja aionkin kehitellä uutta ruokavaliota kyseisille päiville jossain vaiheessa. :)

Ensimmäisen viikon tulos on -1kg. Tuntui huikealta, kun paino oli hieman taas tippunut, kun on junnannut paikoillaan pidemmän aikaa. Jaksan uskoa, että tuo yksi miinuskilo on pudonnut uuden dieetin takia, koska muuten en ole muuttanut ruokatottumuksiani tai viikon liikuntoja ollenkaan. Päinvastoin, olen alkanut pitämään enemmän lepopäiviä ja viettämään päiviäni muutenkin kuin töissä ja salilla.

Toinen paastopäivä koitui hieman haasteelliseksi. Oli yhdet kakkukekkerit, joissa jouduin tietysti olemaan ilman mitään talon antimia. Oli täytekakkua, keksejä, kaikenlaisia herkkuja pöytä piukassa. Mikäli ei olisi paastoa ollut, luultavasti olisin kaatanut lautaselle jotain makeaa, mutta tällä kertaa tyydyin pelkästään kupilliseen kahvia. Luojan kiitos etten sortunut kahvileipään. Ei se silti ollut vaihtoehtokaan. ;)

Viime sunnuntain paino oli siis 79,5kg. Nyt ollaan päästy taas uudelle kymmenluvulle painossa! Toivottavasti se myös siellä pysyy, eikä kauheasti heilahtelisi tapansa mukaan, ainakaan pahasti 80-lukemien puolelle.

Vapaapäivää viettäen ja reisitreeneistä kärsien,

-Hoo.

Testissä 5:2-dieetti

Muutamia ympärillä olevista ihmisistä kertoi kokeilleensa 5:2-dieettiä. Epäselvyyden välttämiseksi dieetin aikana syödään viikossa normaalisti 5 päivää, ja 2 päivää paastotaan. Paastopäivien (puolipaasto) aikana energiaa saa kerääntyä naisilla 500kcl, miehillä taas 600kcl verran.

Päätin itse ottaa kyseisen dieetin kokeiluun tämän viikon alusta alkaen, ja tänään on ensimmäinen paastopäivä. Oletin sen olevan suhteellisen kamalaa tuskausta, mutta yllättävän helpolla olen päässyt. Jotkut kyseisellä dieetilla diettaavat vetävät paastopäivän ajan keitinliemiä ja litkuja, itse päätin syödä, mutta kalorit laskemalla ja tasoittamalla ruokailut pitkin päivää. Mikäli kaikki sujuu hyvin, ajattelin kokeilla dieettiä esim. kuukauden verran, ja katsoa onko siitä mihinkään. Jos homma toimii, miksipä ei jatkaisi pidempäänkin. Muutoin luultavasti pistän tämän dieetin pannaan.

Päivän ruokailut ovat kuluneet kutakuinkin näin:

Aamiainen: Kaurapuuro (140kcal), loraus sokeritonta mehukeittoa (10kcal) + kuppi kahvia

Lounas: Saarioisen lihakeitto 300g (120kcal)

Päivällinen: Maitorahkaa 250g (150kcal), loraus sokeritonta mehukeittoa (10kcal) + kuppi kahvia

Iltapala: Banaani (n.70kcal)

Tähän mennessä päivää en ole vielä ehtinyt iltapalaan asti, mutta se odottelee parin tunnin päästä. Pieniä nälkätunteita on ollut, mutta ahkeralla vesitankkauksella olen niitäkin pystynyt ehkäisemään ja lievittämään. Töistä tullessa väsytti kovasti, kun energiatasot suhteellisen alhaalla, joten tavoista poiketen heitin pariksi tunniksi itseni päiväunille. Paleltanut myös on paljon, mutta lämmintä kerrastoa ylle ja kupillinen kuumaa kahvia pisti veren kiertämään ja sekin vaiva oli ratkaistu. :)

Päivän yhteiskalorit ovat kutakuinkin 500kcal luokkaa. Muutamaa kahvikupillista maitotilkalla en siihen laskenut. Toivotaan että loppupäivä sujuu yhtä hyvään malliin, niin huomenna odottaa palkinto - nimittäin "normaali" ruokailu. :-)

Syöminen ja ravinto, niin vaikeaa?

Tätä nykyä mietin yhä enemmän mitä suuhuni laitan. Jokaisen aterian yhteydessä mietin ateriani kaloreita, proteiineja sekä hiilareita. Tästä on tullut pakkomielle. Herkut on minimissä, ja olen saanut jopa ateriarytmiä pidettyä muutaman päivän. Se on jo edistystä. Aiemmin saatoin helposti paastota jopa puolen vuorokautta, kun en muistanut tai jopa ehtinyt syödä. Pärjäähän sitä ilmankin ja syödään sitten kun se nälkä alkaa tuntua luissa asti, ja sitten ahmitaan. Eikö?

Nykyään päiväni aloitan kaurapuuro-annoksella ja kupilla kahvia. Pyrin syömään sen viisi ateriaa päivässä. Olenkin huomannut, ettei iltaisinkaan missään kohtaa iske sairaalloinen nälkä kun tankkaa tiheämmin. Tänäänkin sujautin salilaukkuun banaanin jonka vetelin ääntä kohti ennen treeniä, ja käsiveskasta löytyy usein muutama mandariini verensokerin nostamiseksi :)

Nyt yritän täysillä panostaa ruokailuun ja syömiseen. Ruokailuaikoihin sekä ravinnon sisältöön, määrään ja laatuun. Kärräsin kaupasta tänään itselleni ruokaa seuraaville päiville. Marinoimattomia kanasuikaleita, kylmäsavustettua kirjolohta, luonnonjugurttia, maitorahkaa, tonnikalaa ja raejuustoa. Kurjaa se, kun alkaa miehen kanssa käydä ruoat liiankin erilaisiksi ja olenkin raivannut jääkaapista itselleni oman hyllyn kaikille omille pöperöilleni. Yhteisen ruoan tekeminen alkaa käydä haastavaksi kun itse haluan mahdollisimman pelkistettyä ja puhdasta. Mies taas kunnon kotiruokaa kaikilla mausteilla.

Paino junnaa edelleen paikoillaan. Samassa lukemassa, kun punnitsin itseni kuukausi sitten ja hehkutin -10kg saavutusta. Olisikohan jo aika lähteä taas laskuun, kuitenkin kun olen yrittänyt elää ihmisiksi kaikin puolin? No olisi. Alkaa taasen turhauttaa, mutta katsotaan lähteekö paremmilla ruokatottumuksilla yhtään laskuun!

Helmikuussa jo, mihin aika kuluu? Onneksi on vielä viitisen kuukautta aikaa tiputtaa 5kg, josta käteltiin tuttavan kanssa aiemmin, ehkä se on konkreettinen tavoite kun paino ei tunnu hetkuvan suuntaan tai toiseen...

Kohta jo epätoivossa,
-Hoo.

Vapaa-aikaa

Järjestin tänään tarkoituksella itselleni vapaa-aikaa. Pitkästä aikaa. Aikaa, kun ei tarvitse tehdä mitään järkevää. Saa vaan lojua työpäivän jälkeen ja heittää ojolle sohvalle. Ei itselleni normaalia, mutta kun arki on niin täyteen buukattua normaalisti, niin yhden päivän relaksi tekee vaan hyvää. Jäi aikaa blogille ja muutaman tv-sarjan katsomiselle. Näitä pitäisi olla useammin. Antaa vapaata itselle. Ainakin kerran viikossa, pitäisikö tehdä jollekin viikonpäivälle tästä ihan rutiini?

Uusin salikorttini eilen kolmatta kertaa. Ensimmäiset pari kuukautta uhkuin tarmoa, saatoin jopa odottaa päivän mittaan pääseväni hikoilemaan. Hakemaan sen hyvän olon fiiliksen. Viimeiset pari viikkoa salilla käyminen on alkanut tökkimään. Kun vaan tietäisin miksi. Teen aerobista, mutta hankin siihen vaihtelua ettei ihan kaavoiksi menisi. Kuntopyöräilyä, crossaria, kävelyä ja hölkkää. Yleensä aerobisen jälkeen teen myös pienen lihaskuntotreenin. Silti se vain alkoi tökkimään. Siitä seurasi huonoja treenejä tai salille menemättä jättämistä, joista pahaa oloani purin kotona syömiseen. Ei, en kantanut lähikaupasta kassillista sipsejä tai mikropitsoja. Löysin itseni kaivelemasta joulusuklaakätköjä iltaisin, syömästä jäätelöä hyvällä omallatunnolla tai tekemässä kasaa suolaista syötävää. Siitä seurasi morkkis. Miksi teen tämän itselleni, taas.

Ja kuten arvata saattaa, möhöviikkojeni aikana paino ei ole laskenut. Tämän viikon alettua päätin, että nyt se loppuu. Tuli sitten kuinka huonoja treenejä tahansa. En pura oloani ainakaan syömiseen.

Nyt alkoi herkuttelutauko. Täydensin eilen jääkaappia maitorahkoilla, raejuustolla ja mehukeitoilla. Lisäksi taisin ostoskoriin lykätä ananasta, sekä hedelmäpuolelta hain kasan mandariineja. Nam! Tästä se taas lähtee parempaan nousuun. 

Nyt jatkan vapaa-illan viettämistä, lupaan lojua sohvanpohjalla koko loppuillan, ja aloittaa huomenna viikonlopun vieton työpäivän jälkeisellä salitreenillä!

-Hoo.

-10kg!

Eilen aamulla, perus sunnuntaipunnituksessa astuin vaa'alle ajattelematta mitään, koska monen monta viimeistä viikkoa lukema on ollut lähes samoissa. Jojoillut muutaman kilon välillä suuntaan tai toiseen. Nyt kuitenkin koin ison yllätyksen. Vaaka näytti viimeinkin yhteispudotukseksi -10kg!!

Ihan mahtava tunne! Tätä tavoittelin viime vuoden lopulle jo, mutta viikko sinne tai tänne!

Kesän tavoitteeseen siis matkaa enää viiden kilon verran :)

Nyt on aika hyvä fiilis!

Aloituspaino 08/13 90,4kg.

Paino nyt 01/14 80,4kg.

-Hoo.

30 päivän kyykkyhaaste

Kuulin eilen tälläisestä haasteesta, joka on pyörähtänyt käyntiin eräällä kuntosalilla. Toki samaisia haasteita on ollut aiemminkin, netistä löytyy paljon erilaisia, mutta itse haksahdin tähän vasta nyt ja päätin heti kuultuani tottakai ottaa haasteen vastaan! Itse en tee ylläolevan taulukon mukaan, kyseinen kuntosali linkittää koko haasteen ajan sivuilleen jokaisen päivän kyykkyjen määrät. Välillä on lepopäiviäkin, mutta tahti kuitenkin kiristyy loppua kohden. 

Haaste pyörähti käyntiin jo 1.1, joten en täysin ajoissa mukaan ehtinyt, mutta sillä ei ole väliä! Itse aloitin eilen, ja kirin muita sillä tavoin että teen jokaisena päivänä 3 ylimääräistä kyykkyä. Eilen tuli tehtyä ensimmäisen päivän kyykyt, ja tulos oli 64 kyykkyä eli 4x16 sarjoina. Jaloissa tuntuu, ja painaa vielä edellinenkin kuntosalitreeni, mutta tietääpähän tehneensä jotain hyvää ;) Hyvät venyttelyt on myös tärkeä osa!

Kuinka moni on vastaanottanut vuoden alussa tai aiemmin kyykkyhaasteen?

Mikäli ette ole, haastan kaikki muutkin mukaan! ;)

-Hoo.

Katsaus 2013

Kuukauden blogitauko taas. Hups, näitä tuntuu sattuvan enemmän kuin olisin suostuvainen. Sen kummemmitta selittelyittä tein katsauksen viime vuoteen, pienen koosteen mitä elämäntapamuutos on minulle tuonut.

Elämäntaparemontti alkoi elokuussa 2013, tarkalleen 19.8.2013

Treenauskertoja siitä lähtien vuoden loppuun kertyi 97.

Painoa putosi noin 8kg.

Treenaus sisälsi reippaita -sekä normaaleja kävelylenkkejä, hölkkää, juoksuyrityksiä, kuntosalia sekä kotijumppia. Olen lenkkeillyt satoja kilometrejä, treenannut kuntosalilla lukuisia tunteja.

Alkuun paino ei laskenut millään, syynä liian vähäinen liikunta ja väärät ruokatottumukset. Liikunnan lisäämisen ja ruokavalion uudistamisen jälkeen paino lähti pikkuhiljaa laskemaan. Välillä hitaammin, välillä hyvällä vauhdilla. Välillä junnattiin painon kanssa paikallaan pidempiäkin aikoja, nykyhetki on hyvä esimerkki siitä. 

Kaiken tämän neljän kuukauden aikana olen kokenut takapakkeja, epäonnistumisen tunteita, voittajafiiliksiä, onnellisuuden tunteita, monia itkuja, muutaman luovuttamisen halun ja kuitenkin ne päihittänyt.

Olen tuntenut itseni kevyemmäksi, huomannut muutamien vaatteideni saavan lisätilaa, saanut jokusia huomautuksia tuttaviltani pudonneesta painostani. Ollut tyytyväisempi itseeni kun moneen vuoteen, tuntenut itseni parempivointiseksi, saanut kadonneen itsetuntoni nostettua vähän kuilustaan. Olen oppinut osittain nauttimaan liikunnasta, tullut kaikinpuolin reippaammaksi, kohottanut kuntoa ja jaksanut jopa juosta useita kilometrejä.

Näitä lukemia katsellessa ja kyseistä aikaa miettiessä, en voisi olla tyytyväisempi itseeni tällä hetkellä. Harvoin osaan itsestäni sanoa mitään hyvää. Juuri nyt osaan. Niin hyvä olo.

PS. Ensikesän tavoite on -15kg, tuo luku siis kaikenkaikkiaan alusta asti. Matkaa olisi siis seitsemän kilon verran. Tämä kun tuli käteltyä vielä varmaksi tuttavan kanssa, hui ;) Ei mikään löysäilyvuosi siis tiedossa, hyvä niin!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

-Hoo.